Mä en näköjään onnistu tässä ilmiössä, että isketään instagramkuvia joka viikon päätteeksi blogiin. Herttileijaa, enhän mä edes kuvaile sinne joka viikko saatikka joka päivä sitten! Näitä instakuvia alkaa tulemaan vähän joka tuutista, etenkin aina viikkojen päätteeksi kun ihmiset kertovat, mitä ovat viikon aikana tehneet. Jotenka en tiedä kiinnostaako tämä ketään, mutta ainakin tän tekeminen oli ihan hauskaa. Jos jotain kiinnostaa, niin Instagramissa mua voi seurata mielikuvituksekkaalla nimellä
iinarosasofia. Mun kuudelle seuraajalle tässä ei nyt ole mitään uutta (Se vaan kuulosti katkeralta, haha), mutta tässä tää nyt olis!
1. Helmikuussa humpsahdin alas hevosen selästä ja polveen sattui - onneksi ei käynyt kuitenkaan pahasti
2. Litkin kahvia
3. Kissani näytti kuolleelta piirroshahmolta
4. Öh, näköjään kuljin metrolla
5. Kohtasin mystisen valomiekkamiehen
6. Ostin kukkia (ja ihmeen kauan ne selvisivät elossa. Sitten unohdin kukat ja maljakkoon alkoi ilmestyä kummallista seittiä ja hyönteisen munan näköisiä pisteitä killui seitillä)
7. Huhtikuussa seikkailin Helsingin kaduilla
8. Kissa nukkuu joka aamu jalkojeni päällä tuhisten
9. Luin Pihla Viitalasta ja litkin jälleen kahvia
10. Kissani näyttää lihavalta
11. Juuri eilen postimies rimpautti ovikelloa ja sain perjantaina tilaamani Vagabondin kengät hyppysiini. Ja noi avokkaat pysyy mun jalassa!
12. Söin mansikoita.
Musta tuntuu, että saatan olla mun lukijoille melko kaukainen tapaus, sillä kovinkaan henkilökohtaisista asioista en täällä kirjoita enkä mun mielestä anna nytkään kirjoittamiini humpuukijuttuihin tiettyä henkilökohtaista otetta, koska oman itsensä tuputtaminen nettiin kaiken kansan nähtäville vähän pelottaa mua, haha :D Onhan ihmisillä tuhansia lukijoita (ja kymmeniä tuhansia) ja ne lätisevät blogeissaan ties mistä ja mulla on "vaan" muutama sata ihmistä lukemassa siellä ruudun toisella puolella. Onhan sekin nyt paljon herranen aika! Muutamat kymmenet on jo paljon ihmisiä, niin miettikää satoja ihmisiä, jotka lukee sun jorinoitas.
Pitäisi uskaltaa laittaa näihin pinnallisempiinkin juttuihin vähän enemmän henkilökohtaista otetta, mutta omasta elämästä kertominen vois tuntua vähän oudolta, koska A. Kiinnostaako joitain muka sellanen? B. Teitä on edelleen aika paljon siellä, joten semmonen vois olla aika outoa ja pelottavaa. Mutta ehkä näiden instagrampostausten myötä opin kirjoittamaan täällä semmosista asioista, mistä en yleensä kirjoita.
Miks sitten en kirjota vaan semmosista asioista mistä haluun? Miks pitäis lätistä henkilökohtaisemmin asioista, jos se tuntuu oudolta ja vaikeelta. Koska haluun kirjoittaa henkilökohtaisemmin kaikesta (enkä nyt varsinaisesti tarkoita elämääni ja tekemisiäni, koska tahdon kuitenkin pitää sen suunnan, ettei tämä ole mikään... elämäblogi.) ja antaa itsestäni enemmän. Tykkään itse lukea sellaisia blogeja ja yksi parhaimmista ohjeista blogin kirjoittajalle onkin, että siitä kannattaa tehdä sellainen, mitä voisit itse lukea ihan intopinkeenä. Ehkä oon ainoo ihminen tän blogin kävijöistä, kenellä on sellainen fiilis, että oon aika kaukainen tapaus lukijoille, mutta semmonen fiilis mulla on ja haluun kyllä ehdottomasti uskaltaa antaa itestäni vähän enemmän.
Sellaista tällä kertaa!
Ps.
Huuto.net!